Karjalaisista ja suomalaisista kansanrunoista ammentava Kalevala on osa yleiseurooppalaisia aatevirtauksia ja eeposperinteitä.
Kalevala sai vuonna 2024 Euroopan komission myöntämän kulttuuriperintötunnuksen. Tunnusta on jaettu vuodesta 2013 lähtien sellaisille Euroopan unionin alueella sijaitseville kohteille, jotka ovat Euroopan historian, kulttuurin ja yhdentymisen kannalta avainasemassa. Yksi tunnukseen liittyvän hankkeen toteuttajista on Parppeinvaaran runokylä yhdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Kalevalaseura-säätiön, Gallen-Kallelan Museon, Juminkeko-säätiön sekä laajan yhteistyöverkoston kanssa. Verkostoon, jonka toimintaa koordinoi Kalevalaseura, kuuluu monia Kalevalaan, karjalaiseen kieleen ja kulttuuriin sekä pedagogiikkaan erikoistuneita toimijoita. Tunnukseen liittyvässä pedagogisessa hankkeessa on yhteistyönä tarkoituksena avata Kalevalan merkityksiä ja taustoja sekä kannustaa nuoria pohtimaan kulttuuriperintöä osana oman identiteettinsä muotoutumista.
Euroopan komission perustelut
”Karjalaiseen ja suomalaiseen suulliseen perinteeseen perustuva Kalevala on yksi 1800-luvun vaikutusvaltaisimpia eepoksia. Sen lisäksi että Kalevala on tärkeä osa karjalaista ja suomalaista kulttuuriperintöä, se on myös osoitus eurooppalaisten kulttuurien ja identiteettien vuorovaikutuksesta ja monikerroksisuudesta.”
Kalevala on yksi harvoista aineettoman kulttuuriperinnön kohteista, joille on myönnetty Euroopan kulttuuriperintötunnus. Tunnus myönnettiin Kalevalalle nimenomaan ajassa elävänä eepoksena. Kalevala herättää kiinnostusta yli kulttuurirajojen ja toimii inspiraation lähteenä niin metallimusiikille ja fantasiakirjallisuudelle kuin käsityöperinteelle ja tatuointitaiteellekin. Eepos on käännetty yli 60 kielelle.
Kalevala (1849, SKS) on Elias Lönnrotin karjalaisten ja suomalaisten kansanrunojen pohjalta kirjoittama kaunokirjallinen teos. Se on osa eurooppalaista eeposperinnettä, ja sillä on ollut alusta lähtien vahva yhteiskunnallis-poliittinen ulottuvuus. Kalevalalla on rakennettu suomalaista kansakuntaa, mutta se kietoutuu myös vahvasti yleiseurooppalaisiin kysymyksiin identiteeteistä ja kulttuuriperinnön omistajuudesta. Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua erityisesti Kalevalan suhteesta karjalaiseen runoperinteeseen ja kulttuuriin.
Suomalaisuuden tarina on rakennettu eri aineksista yli rajojen. Sen vuoksi se on myös ristiriitainen ja kiistanalainen. Kiistanalaisuus tekee Kalevalasta uusiutuvaa ja elävää kulttuuriperintöä, ja juuri se liittää Kalevalan nykyeurooppalaisille tuttuihin asetelmiin.
Euroopan kulttuuriperintötunnus myönnettiin nyt 7 kohteelle. Nämä mukaan lukien tunnus on vuodesta 2013 alkaen myönnetty kaikkiaan 67 kohteelle, jotka liittyvät muun muassa rakennusperintöön, asiakirjoihin, kulttuuriympäristöön ja aineettomaan kulttuuriperintöön. Tunnuksen on tarkoitus lisätä eurooppalaisten tietämystä Euroopan historiasta ja unionin rakentamisesta sekä yhteisestä, monimuotoisesta kulttuuriperinnöstä. Suomessa Euroopan kulttuuriperintötunnusta koordinoi Museovirasto.
